Viimeisen varsinaisen matkapäiväni olimme päättäneet viettää Frankfurtissa, sillä lentoni oli määrä lähteä aikaisin seuraavana aamuna ja Frankfurt Hahnin lentokentälle oli Stuttgartista kolmen tunnin ajomatka. Heräilimme jälleen rauhassa ja aamiaisen jälkeen pakkailin loput tavarani. Pyörähdimme vielä ennen lähtöä pikaisesti Stuttgartin keskustassa ja lähdimme sitten ajelemaan kohti Frankfurtia. Matkalla ohitimme mm. Hockenheimring-moottoriurheiluradan ja Frankfurt Am Main -lentokentän.
Päästyämme perille Frankfurtiin – olimme varanneet huoneen paikallisesta halpahotellista – veimme tavarat hotellillemme ja lähdimme sitten tutkailemaan kaupunkia. Mainittakoon vielä, että hotellihuoneemme ikkunasta avautui viehättävä näkymä kohti naapuritontilla sijaitsevaa Shell-huoltoasemaa ja paikallisia asuintaloja..
Pysäköityämme auton jalkauduimme katselemaan kaupungin nähtävyyksiä – nähtävyyksillä tarkoitan tässä lähinnä pilvenpiirtäjiä, vanhoja rakennuksia, jokinäkymiä sekä kävelykatuja ja ostoskeskuksia. Ostosten tekemisen sijaan keskityin tällä kertaa lähes pelkästään valokuvaamiseen; eipä matkalaukkuuni enää enempää tavaraa olisi mahtunutkaan.
Jos olin pitänyt Frankfurtia upeana kaupunkina päiväsaikaan, niin pimeän tultua se oli paikoin jopa henkeäsalpaava veteen heijastuvine valoineen ja yötaivasta vasten mahtavina seisovine pilvenpiirtäjineen. Vaikka olin nähnyt matkani aikana paljon upeita maisemia, oli Frankfurt iltavalaistuksessaan ehdottomasti viikon kaunein näky.
Ihasteltuamme kaupunkia tarpeeksi ajoimme takaisin hotellillemme. Hotellin nettisivut olivat lupailleet nopeaa ja ilmaista internetyhteyttä kaikissa sen huoneissa. Totuus oli toinen ja jouduimmekin kehittelemään sangen kiintoisan virityksen saadaksemme netin toimimaan edes sen verran, että pääsimme lukemaan sähköpostit – ja silloinkin yhteys pätki koko ajan. Hotellissa oli myös hämmentävä ledivalosuihku, jonka värin kuului ilmeisesti muuttua veden lämpötilan mukaan. Minun kohdallani suihku loisti kuitenkin jatkuvasti sinisenä lämpötilasta huolimatta; lienee arvannut lempivärini..
Seuraavana aamuna nousimme aikaisin ja ajelimme konditorian kautta lentokentälle. Ystäväni vakuutti minulle, että hieman ylipainava reppuni ei tuottaisi ongelmia, sillä käsimatkatavaroiden painoa ei kuitenkaan tarkistettaisi. Luonnollisesti ystäväni oli väärässä ja eräs kenttähenkilökuntaan kuuluva rouva kävi kokeilemassa odotushallissa istuvien matkustajien laukkuja. Minun kohdallani hän vielä punnitsikin laukkuni, mutta vaikutin ilmeisesti sen verran säälittävältä tapaukselta, että hän päästi minut menemään, eikä vaatinut ylimääräistä maksua. Niin sitten lähdin haikein mielin Saksasta – maasta, johon olin ehtinyt viikossa rakastua täysin. Päätimme ystäväni kanssa vierailla tästä lähtien toistemme luona vuosittain, joten näillä näkymin pääsen Etelä-Saksan seutuville jälleen syksyllä 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti