Ennen varsinaista Niedernhalliin menoa ystäväni vei minut korkealle vuorenrinteelle, jossa oli viiniviljelmiä ja josta näki alas laaksoon ja pitkälle sen yli. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin maistamaan viinirypäleitä suoraan viiniköynnöksestä - hyvää oli!
Itse Niedernhall oli viehättävä pikkukaupunki, kuten kymmenet muut vastaavanlaiset paikat, joiden läpi viikon reissuni aikana ajoimme.
Vierailtuamme ystäväni vanhempien luona suuntasimme auton kohti Krautheimissa sijaitsevaa Oberginsbachia. Maisemat vaihtelivat viiniviljelmistä metsiin ja pikkukyliin, eli nähtävää riitti.
Oberginsbachissa kävimme ystäväni kaverin syntymäpäivillä. Minua jännitti osallistua vieraan saksalaisen perheen juhliin, mutta niin tuntui aluksi jännittävän heitäkin, kun paikalle pölähti tuntematon ihminen Suomesta. Juhlissa oli kuitenkin mukavaa; muutama ihminen osasi englantia ja ystäväni tulkkasi lopuille. Maisemat alas laaksoot olivat henkeäsalpaavat ja joka puolella kaikuva kirkonkellojen kumina uskomaton kokemus. Harmittaa vieläkin, etten äänittänyt sitä; sellaista ei kovin usein pääse kuulemaan.
Juhlien jälkeen ajoimme vielä Ingelfingeniin, jossa ystäväni asui usean vuoden ajan. Tapasin siellä hänen entisen naapurinsa perheineen; iloisia, välittömiä ihmisiä, kuten lähes kaikki tapaamani saksalaiset. Ingelfingenistä ajelimme sitten takaisin Stuttgartiin, jonne saavuimme vasta iltamyöhällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti